Pitkän tauon jälkeen

Pitkän tauon jälkeen

Yli vuosi sitten avasin sivut viimeksi. Turhan pitkiä nämä päivitysvälit tällä tahdilla. Ajan päivittämiseltä ovat vieneet työ ja yhdistystoimintaan liittyvät toimet. Myös ns. kotiarkielämä vie luonnollisestikin aikansa.

Vuoden aikana on tapahtunut paljon. Millin pennut syntyivät sitten silloin heinäkuussa 2015. Päivä viimeisimmän päivityksen jälkeen eli 23.7. Pennut syntyivät keisarinleikkauksella, ruskea keltaisin merkein poika ja musta punaisin merkein tyttö. Molemmat pennut olivat pontevia syntymästään saakka. Kovasti odotettu musta tyttö jäi luonnollisestikin kotiin ja poika muutti ennestään tuttuun perheeseen lähistölle Lahteen.

Nyytti ja Unski

Mikromanian Unelma “Nyytti” ja Mikromanian Uniikki “Unski”

Vuoden aikana Nyytistä on kasvanut jo iso tyttö. Ehdimme viime talvena käydä kokeilemassa jänön ajoakin tammi-helmikuussa ja lupaavan oloinen oli alku. Tuleva syksy näyttänee onko tytöstä toivotuksi ajuriksia vai jääkö sellainen yhä haaveeksi. Odotuksia on 🙂

Tämän vuoden aikana jouduimme etsimään sijoituksessa olleelle Martta tyttöselle uuden kodin. Tästä johtuen Marttaa ei enää löydy kohdasta Omat koirat. Uusi koti löytyi ja Martta on kotiutunut hyvin.

Näyttelyrintamalla vuosi 2016 on ollut hyvä. Milli on puhjennut kukkaan 🙂 Maaliskuussa kävimme Riikassa kansainvälisessä tuplanäyttelyssä ja molempina päivinä Milli sai CACIBIn, ollen lauantaina ROP ja sijoittui vielä ryhmässä kolmanneksi. Sunnuntaina Milli oli VSP. Reissu oli todella hieno, sillä odotukset eivät todellakaan olleet noin korkealla. Toiveita tietysti oli, että jos edes toisena päivänä onnistaisi, mutta vieläpä molempina 🙂 Kuluneen kevään ja kesän aikana Milli on osallistunut vielä kahteen näyttelyyn. Helsinkiin toukokuussa ja Ouluun heinäkuussa. Molemmissa Milli oli ROP ja sijoitukset tulivat myös ryhmissä. Helsingissä neljäs ja Oulussa toinen. Millillä on nyt kasassa kansainväliseen valioarvoon sekä  myös kansainväliseen näyttelyvalioarvoon oikeuttavat CACIBit. Kunhan ehtisin nuo tittelit jossain vaiheessa vaan anomaan. Vahvistuksia näistä 2016 saaduista CACIBeista ei ole vielä FCI.ltä tullut.

Milli ROP Riika 19.3.2016. Kuva: Ieva Fedčenko

Milli ROP Riika 19.3.2016.
Kuva: Ieva Fedčenko

Milli RYP 3 Riika 19.3.2016.

Milli RYP 3 Riika 19.3.2016.

Milli VSP Riika 20.3.2016. Kuva: Ieva Fedčenko

Milli VSP Riika 20.3.2016.
Kuva: Ieva Fedčenko

Kokeissa emme ole juurikaan käyneet ja se vähä mitä olemme käyneet ei suuria hehkutuksia saa aikaiseksi 🙂 Millin kanssa kävimme pitkästä aikaa vesiriistakokeessa. Tulos oli pyöreä 0, koska neiti ei halunnut uimaan tyhjään veteen ja lisäksi kokeilimme ensimmäsitä kertaa laahausjälkeä vapaana. Ei tullut lintu metsästä. Eli nolla pistettä siitäkin osuudesta. Noudosta napsahti sitten 10 p. Se kun neidiltä meni kerrankin todella hienosti putkeen. Jatkamme siis noita treenailuja, etenkin tuon laahausjäljen suhteen. Milli on tänä kesänä ensimmäistä kertaa alkanut kantamaan lintua kuivalla maalla, joten mahdotonta se laahausjäljen suorittaminen ei vapaana ole.

Nyyttikin avasi koeuran mejä-kokeessa. Ei mennyt putkeen sekään 🙂 Nolla tuloshan sieltä tuli. Treeniä täytyy jatkaa, mutta voi hyvinkin olla, että tulevan metsästyskauden ja jänispuuhien jälkeen tuo mejä-jälki voi olla aika haastavaa 🙂

Millin odotus on viime metreillä

Millin odotus on viime metreillä

Millin masussa varmistui noin viikko sitten otettujen röntgenkuvien avulla olevan 2 pentua. Nyt sitten jännitetään kovin, että kuinka ne mahtuvat tulemaan ulos ja milloin ne mahtavat sieltä oikein tulla. Alustavia merkkejä siitä, että h-hetki olisi hyvinkin lähellä on havaittu. Odotamme jännittyneenä 🙂

millin masu asukit

Kaksi näyttäisi olevan tuloillaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä Millin odotusaikana olemme saaneet korviimme mukavia uutisia edellisten pentujen (T-pennut) isukin saavutuksista. Chico (Dachspoint Medieval Knight) saavutti tässä heinäkuun aikana Suomen Käyttövaliotittelin luolakoirien taipumuskokeesta tuloksella LUT A 50p. Lisäksi Chico käväisi luonnetestissä ja sieltä tuloksena tuli + 204p. Hienoa työtä Chico ja Chicon perhe, onnittelut!

Kesäkuun puolella tapasimmekin yhden näistä Hipun ja Chicon pennuista. Oli mukava nähdä Tirlittan pitkästä aikaa, tytöstä olikin kasvanut kaikinpuolin mukavan oloinen nuori neiti 🙂

Mikromanian Tirlittan

Mikromanian Tirlittan

Yötöntä yötä ja kuulumisia laidasta laitaan

Yötöntä yötä ja kuulumisia laidasta laitaan

Päivitysvälit tuppaavat venymään, kiirettä tuntuu piisaavan niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Ja paljon on tapahtunutkin tässä kevään ja alkukesän kuluessa.

Kevättalven aikana ei tullut käytyä tyttöjen kanssa juuri missään, mutta itse vietin yhden viikonlopun Mejä- ylituomarikurssilla (metsästyskoirien jäljestämiskoe) ja pääsin kurssista läpi. Nyt edessä ovat vielä harjoittelut ja koearvostelut lajin parissa, mutta jospa sitten joku päivä taskussa on myös sitten tuon lajin ylituomarin oikeudet.

Milli päätti sitten aloitella juoksunsa reilun kuukauden etuajassa, tuossa toukokuun puolella ja se aiheutti pientä säpinää meidän ja Millin sulhon perheen elämään. Börje oli lähdössä emäntänsä kanssa reissuun juurikin lähellä Millin oletettuja tärppipäiviä ja tässä oli pientä jännitysmomementtia, että onnistuuko tämä nyt tälläkään kertaa. Mutta nyt se onnistui! Ajoitus meni kuin menikin kaikin puolin nappiin, astutus onnistui ja nyt meille ihan oikeasti on tulossa pentuja heinäkuun puolen välin tienoilla. Milli ultarattiin kuluneella viikolla ja masussa näkyi 3 pentua. Nyt vaan täytyy vielä jännittää loppuun asti ja toivoa, että kaikki menee hyvin eikä mitään ikävää tule eteen. Huokaisen oikeasti vasta sitten, kun pennut syntyvät elävinä ja terveinä ja tuntuvat olevan kaikin puolin elinvoimaisia 🙂 Lisätietoja tulevista pennuista Tulevat pentueet -sivulla.

Toukokuun lopussa kävimme porukalla Millin, Hessun ja Eevan kanssa Ruotsissa näyttelyssä ja reissu ei onneksi mennyt ainakaan ihan hukkaan, vaikkei aivan täysosumaa tällä kertaa tullut. Hessu sai arvosanan erinomainen, muttei muuta tällä kertaa eli Hessulla valkoisen ruusukkeen jahti vielä jatkuu. Milli vuorostaan miellytti tuomaria niin paljon, että Milli oli paras narttu saaden sen tavoitellut valkoisen ruusukkeen eli CACIBin ja oli vielä lopulta rotunsa paras. Nyt Millillä on kasassa kansainväliseen muotovalioon vaadittavat tulokset ja kunhan tuo viimeisin CACIB vahvistetaan voimme anoa tytölle kansainvälisen muotovalion arvoa 🙂

Otimme osaa myös Iitin ryhmänäyttelyyn 13.6. missä Milli oli lopulta paras narttu 3. Molempien näyttelyjen arvostelut löytyvät Millin omalta näyttelyt-sivulta.

Rooveri -poika käväisi kesäkuun alussa luonnetestissä ja käsityksemme Rompun hyvästä ja mukavasta luonteesta sai nyt vielä lajin ylituomareidenkin vahvistuksen 🙂 Rooverin tulos oli + 190 p. kaikkien osa-alueiden ollessa plussan puolella.

Olemme saaneet myös surullisia uutisia tähän kesän alkuun. Muusan viimeisin elossa oleva sisko jouduttiin nukuttamaan 10.6. Sirulta oli löytynyt kasvain mahalaukun suulta eikä vaihtoehtoja enää ollut. Osanottomme ja kiitokset Sirun perheelle kaikista kuluneista vuosista, jotka Siru sai kansanne elää rakastettuna perheenjäsenenä.

 

 

 

Kevättä kohti

Kevättä kohti

Sysitalvi tuossa jo lipsahti mennä ja kevät kolkuttelee ponnekkaasti jo oven takana. Ja on sitä jo odotettukin!

Toista kovasti odotettua asiaa eli pentuja ei sitten tähän taloon saatu eli astutus ei onnistunut, kuten arvelinkin. Yritämme nyt sitten seuraavista juoksuista uudestaan ja toivotaan, että sitten saadaan tulostakin aikaiseksi.

Muutoksia elämässämme kuitenkin tapahtui tässä viimeisen parin kuukauden aikana. Olemme muuttaneet omaan tupaan, joka löytyi viimein pitkän haeskelun jälkeen. Talon parissa tämä aika sitten koirien lisäksi kuluukin rattoisasti eikä vapaa-ajan ongelmia tosiaankaan ole 🙂

Kun Milli ei tosiaan nyt niitä pentuja saanut, pyörähdimme sitten tuossa Lahden KV näyttelyssä viikko sitten. Millille olisi edelleen kelvannut se valkoiden ruusuke, mutta siitä jäimme tällä kertaa vähän kauemmas kuin viime kerroilla. Tuloksena oli Paras narttu 4 – sijoitus. Arvostelu löytyy Millin omalta näyttelysivulta.

Viime viikolla meillä oli pitkästä aikaa koiravieraita kylässä, kun Muusan poika Rooveri oli meillä hoidossa. Poika oli tapansa mukaan iloinen ja eläväinen ja Millilläkin riitti aktiviteettiä, kun poika piti tytön kiireisenä 🙂 Kuviakin koetettiin pojasta ottaa, mutta sen verran liikkuvainen kaveri se on, ettei laatu oikein päätä huimaa. Katsotaan jos joku kuva tuon yläkuvan lisäksi olisi julkaistavassakin tässä jossain vaiheessa. Rooverin käyttövalion arvokin vahvistettiin viimein helmikuussa Kennelliiton toimesta, kun viimeisen kokeen tulokset löysivät viimein tiensä Kennelliiton toimistoon. Eli nyt se on siis virallista – Rooveri on FI KVA-L.

Muusaakin muistettiin hienosti paikalliskerhomme (Lahden Seudun Mäyräkoirakerho) taholta viime vuoden saavutuksista. Muusa oli Vuoden Mäyris 2014 ja sai mukaansa tänne kotiin katseltavaksi upean kiertopalkinnon. Josta se tosin ei itse niin hirveästi perusta, mutta emäntä sitäkin enemmän 🙂

Muusa kiertopalkinto

Muusa – Lahden Seudun Mäyräkoirakerhon Vuoden Mäyris 2014

 

Kuulumisia vuoden alkuun

Kuulumisia vuoden alkuun

Vuosi on jälleen vaihtunut ja vanha mennä hurahti niin, että hyvä kun huomasikaan. Kävimme vielä joulukuun 7. päivä kokeilemassa Hgin messukeskuksen näyttelyssä Millin kanssa, josko mitenkään se viimeinen vaadittava CACIB kansainväliseen muotovalioon arvoon olisi napsahtanut. Ja ei se kaukana ollut! Meni jopa harmittavan läheltä ohi, sillä Milli oli lopulta paras narttu 2 ja sai siis VARA-CACIBin. Emme hävinneet huonolle, mutta kyllä se pikkuisen harmitti, kun olisi se niin meillekin kelvannut se valkoinen ruusuke 🙂 Millin arvostelun voitte lukea tuttuun tapaan Millin omalta sivulta.

Seuraavan kerran pääsemme kokeilemaan valkoisen ruusukkeen jahtaamista joskus tulevana keväänä/kesänä tai mikäli meidän pentusuunnitelmat toteutuvat niin sitäkin myöhemmin. Pentusuunnittelmat ovat siis edenneet niin, että Milli aloitti juoksunsa joulukuun puolella ja sulhanen oli kylässsä muutaman päivän joulun aikaan. Astutus ei mennyt aivan kuten oppikirjoissa sanotaan, joten aivan varmaa tietoa siitä onnistuiko astuminen lainkaan, ei ole. Kovasti pariskunta touhuilli kahden päivän ajan, mutta sellaista selvää kiinnijäämistä ei tapahtunut missään vaiheessa. Löysikö siis yksikään siemen oikeaan paikkaan on arvoitus. Ei auta kuin odotella ja katsoa alkaako Milli pyöristymään ja tuntuuko/näkyykö masussa pienokaisia, kunhan aika tutkimukselle on sopiva. Kerromme tilanteesta siis lisää sitten, kun itsekin tiedämme jotain varmaksi.

Isänä pennuilla tulisi olemaan jo aikaisemmin kertomani mukainen karkeakarvainen mäyräkoirauros Skogråa´s Gunvald ”Börje”. Börje oli täällä kyläillessään todella mukavaa ja rauhallista seuraa. Se oli kuin kotonaan, kun ensimmäisen illan hölmistelystään selvisi 🙂 Muusakin hyväksyi pojan porukkaan yllättävän helposti. Mahtuivat jopa nukkumaan vierekkäin 🙂 Ja kun noita kuvia katsoo, niin kyllä tänne kotia yksi karkkarikin vielä joukkoon sopisi 😉

Börje rentoilee Börje ja tytöt

 

Hessu ja MÄAJ 1- tulos!

Hessu ja MÄAJ 1- tulos!

Nyt se on totta! Hessu ajoi ensimmäisen ykköstuloksensa mäyräkoirien ajokokeessa Kuopion pitkässä kokeessa ja tuloksena MÄAJ 1 – 70 pistettä. Ajoeläimenä oli jänis molemmissa erissä. Maastotuomarina toimi Ossi Lappi ja kokeen ylituomarina Kari Airiainen. Hessu on ensimmäinen Mikromanian kasvatti, jolla on nyt ajokoetulos muiden jo hankittujen tulostensa lisäksi. Hessullahan on JVA tittelin lisäksi LUME1 -tulos, C-tuloksia keinoluolalta sekä VAHI 1 -tulos. Lisäksi ulkomuotoakin löytyy ja tällä hetkellähän Hessu on Suomen ja Eestin muotovalion 🙂 Ei voi kasvattaja olla kuin ylpeä Hessusta ja onnellinen sekä kiitollinen Leskisten perheelle, jotka ovat vieneet poikaa niin moneen ja antaneet sen toteuttaa viettejään 🙂 Iso kiitos! (ps. artikkelin yläkuva ei liity itse kokeeseen, vaan on eri reissulla otettu 🙂 )

Hessu MÄAJ 1, 70 p.  Kuva: Hannu Leskinen

Hessu MÄAJ 1, 70 p.
Kuva: Hannu Leskinen

 

 

Syksyn tunnelmia

Niin se kesä kääntyi syksyyn ja talvi kolkuttelee jo ovelle. Meidän elomme on ollut pääasiassa normiarkea, joten päivityksetkin ovat jääneet vähän taas väliin. Mutta on meille jotain tapahtunutkin. Kävimme Rooverin kanssa luolakokeessa 9.10. koettamassa sitä viimeistä lut-tulosta ja tulihan se sieltä tuloksella A 50. Eli Rooveri on nyt FI KVA-L eli Suomen käyttövalio keinoluolilta. Kokeen arvostelun voitte lukaista täältä.

Samassa kokeessa oli myös T-pentujen isä Dachspoint Medieval Knight ensimmäisessä luolakokeessaan ja Chico sai tuloksen B 40. Eli hienosti alkoi pojan luolaura!

Metsälle ei ole päästy oikeastaan vielä koko syksynä, mutta jospa tässä vielä sellainenkin sauma tulisi. Kasvattien suunnista kuuluu onneksi ajoittain mukavia jahtiuutisia ja niitä on aina ilo saada. Hessu tykkää ajella niitä jänöjä siellä Savon suunnalla ja on ajossa tänä syksynä ollut sitten jonkinlaista sorkkaakin. Mm. kaurista ja hirveä. Ajokokeita suunnitellaan Hessulle myös, katsotaan kuinka tänä syksynä käy. T-pennuista Hertta tyttönen oli käynyt tutustumassa peuroihin ja ajellutkin niitä jonkun pätkän. Mitään suurta sensaatiomaista ei nyt vielä ollut tapahtunut, mutta hienoa, että kiinnostusta tuntuu olevan 🙂 Jospa jatkoa seuraisi ja ajot paranisivat kerta kerran jälkeen.

Sataa sataa ropisee….

Sataa sataa ropisee….

Niin loppui helteet ja kesäkin on kääntynyt kohti syksyä. Paljon on kesällä reissuttu ja touhuttu ja tulostakin on sieltä täältä tullut, mikäs sen mukavampaa.

Muusan kanssa on kisailtu vesiriistakokeissa ja Muusa on kyllä osoittanut osaavansa sen homman. Kesä – elokuun aikana olemme käyneet neljässä kokeessa ja kaikista tuloksena on tullut ykköstulos, yhdestä kokeesta tuloksena oli VERI 1, 27 pistettä, mikä on Muusan paras tulos tähän mennessä. Vapaana jäljestäminenkin on tänä kesänä sujunut kohtuullisesti. Pientä viivyttelyä linnun tuonnissa loppumetreillä on, vieraat tyypit jäljen päässä eivät herätä Muusan luottamusta ja sen mielestä lintu olisi ehkä kuitenkin ollut paras piilottaa metsään, mutta kun emäntä sen itselleen aina vaati niin eihän siinä muukaan ole auttanut 🙂 Mutta ylpeä olen mummelista, kun se tuota työtä niin hyvin tekee ja nauttii tehdessään.

Pomarkun mäyräkoirien VERI-rotumestaruus kokeessa sijoituimme kolmanneksi ja olimme näin ollen varakoirana rotujen väliseen mestaruuskokeeseen, mikäli kahdelle ensimmäiselle tulisi esteitä. Mestari valitettavasti sairastui ja meille tulikin sitten kutsu Kuopioon elokuun 16. päivä. Kisasimme tosi kovatasoisessa seurassa ja tulimme lopulta viidensiksi tuloksella VERI 1, 24 p. Koiria kokeessa oli kaikkiaan kuusi. Ohessa muutama otos Muusan tyylinäytteistä linnun noudossa jäljellä ja vedestä, kiitos kuvaajille!

Muusa veri rm 2014

Muusa – rotujen välinen mestaruuskoe Kuopio 16.8.2014. Kuva Liisa Laukkanen

Muusa Pomarkku

Muusa – Pomarkun vesiriistakoe 2014 – Kuva Kynäsjoen Eräpalvelu

Muusan Pomarkku_Johan Axelsson

Muusa – Pomarkku 2014 Kuva Johan Axelsson

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Millikin pääsi osallistumaan heinäkuun lopussa vesiriistakokeeseen, kun juoksut viimein loppuivat. Juoksut – joiden piti alkaa vasta elokuussa…. Starttasimme Janakkalassa 30.7. ja viimein se onnistuminen Millinkin kanssa tuli! Eli kolmas ykkönen pistemäärällä 23 pistettä ja samalla Millistä tuli Suomen vesiriistakäyttövalio eli FI KVA-V. Kyllä mamma oli ja on tytöstä ylpeä! 🙂

Millin juoksut tosiaan alkoivat reilun kuukauden odotettua aikaisemmin ja pentusuunnitelmammekin sen seurauksena lykkäytyivät tulevaan talveen. Asiasta tarkemmin tulevat pennut – sivulla.

Hipun pennut ovat pyörähtäneet kesän aikana muutaman kerran näyttelyissä ja ovat saaneet hyvää treeniä tulevaan. Tuloksena on ollut EH:ta ja välillä ERI:kin, mutta nuoriso on vielä sen verran kehitysvaiheessa, että katsellaan mitä heistä vielä kasvaakaan. Kiitos kasvattaien omistajille, että olette olleet innokkaina harrastamassa!

Eppu, Hipun poika, ei ole ollut ihan onnekas tänä kesänä. Ei ole tiedossa oliko poika satuttanut itsensä tai mitä oli tapahtunut, mutta poika kipuili jollain tavoin selän / takapään alueelta heinäkuun aikana. Eppua pidettiin varmuuden vuoksi viikon verran levossa, mutta viimeisimmän tiedon mukaan poika on nyt kunnossa.

Martta käväisi meillä tuossa kesän aikana vierailulla ja mukava luonteinen neiti tuntuu olevan. Syksyllä koetetaan käydä kurkkaamassa mitä neiti tuumaa ketusta. Jos vaikka sillä kyläreissulla onnistuisi kuvienkin ottaminen tytöstä. Se ei tunnu olevan niitä helpoimpia kuvattavia ei 🙂 Ulla on kuitenkin saanut jokusen kuvan kotioloissa otettua, joten tässä tytöstä pari otosta.

Martan pää Martta kesä 2014

Menetys ja katse tulevaisuuteen

Menetys ja katse tulevaisuuteen

Hippu ei sitten toipunut halvauksestaan, vaan sen tila huonontui siinä määrin, että päädyimme Ullan kanssa viimeiseen ratkaisuun. Nyt Hipun on kivuton olla. Jälkeen jäivät hienot muistot Hipusta ja sen mahtavasta persoonasta sekä Hipun ja Chicon ihanat pennut, joiden seurasta saamme toivottavasti nauttia vielä vuosia ja vuosia.

Hippu
FI KVA – L Mikromanian Onnenhippu “Hippu”
17.7.2007 – 9.6.2014

Surullisten uutisten lisäksi meillä on onneksi kertoa mukavampiakin uutisia. Hessulle ja Vienolle syntyi 6 jälkeläistä Virstanpylvään kenneliin 6.6. Yksi pennuista jouduttiin nukuttamaan ikiuneen pahan kitalakihalkion vuoksi ja pentulaatikossa tuhisee ja kasvaa vauhdilla nyt kolme tyttöä ja kaksi poikaa. Tytöistä kaksi on väriltään ruskeita keltaisin merkein ja yksi musta punaisin merkein. Pojat ovat väriltään mustia punaisin merkein. Emä Vieno on virallisemmin FI KVA-L & M Hauenkuonon Dynasty ja yhdistelmän sukutaulua voitte kurkata tarkemmin täältä: Pentueen sukutaulu. Pennuista voittte kysellä lisää kasvattajalta, Tero Tiensuu p. 0400-727 202.

Hipun ja Chicon pennuista kolme kävi ottamassa ensi tepsutukset virallisessa näyttelyssä Pöytyällä 15.6. Paikalla olivat Talismaani, Tuhattaituri ja Talasso. Kaikki saivat EH:n eli erittäin hyvän ja mukavat, iälleen sopivat arvostelut. Kiitos pentujen kotiväki, että jaksoitte tulla ja odottaa koko pitkän päivän! Mukana näyttelyssä olivat myös Rooveri, Milli ja Muusa. Rooveri sai myös EH:n, Milli oli paras narttu 2 ja Muusa paras narttu 3 ja myös ROP-veteraani.

Meidän omat pentusuunnitelmat ovat myös edenneet ja aikataulu on tarkentunut tulevaan syksyyn/talveen. Pentujen isäehdokkaaksi valikoitui lopulta tulostensa, sukutaulunsa ja upean luonteensa vuoksi karkeakarvainen mäyräkoirauros Skogråa´s Gunvald eli Börje. Eli meille tulee nyt sitten syksyllä poikkeavasti karkeakarvaisia pentuja, koska karkeakarvaisuus on dominoiva ominaisuus yhdistettäessä karkeakarvainen ja lyhytkarvainen keskenään. Poikkeustapauksessa, mikäli karkeakarvainen yksilö kantaisi perimässään lyhytkarvaisgeeniä, voisi pentueeseen syntyä myös lyhytkarvaisia pentuja. Mutta Börje ei kanna tätä geeniä geenitestauksen perusteella, joten mahdollisesti syntyvät pennut tulevat siis olemaan kaikki karkeakarvaisia. Nämä jälkeläiset tulevat kuitenkin kaikki saamaan lyhytkarvaisgeenin emältään ja jatkossa, mikäli heitä paritetaan yhdessä lyhytkarvaisen kanssa, tulee osasta pentuja lyhytkarvaisia. Enemmän Börjestä ja tästä suunnitelmasta tulevat pennut -sivulla.

Sitä sun tätä

Hippusen tilassa ei ole tapahtunut suuria muutoksia suuntaan tai toiseen. Levossa neiti on ollut nyt kolmisen viikkoa ja sillä linjalla jatketaan. Toivo toipumisesta elää yhä.

Rooveri käväisi kokeilemassa toisen B-tuloksen saantia Ruotsinpyhtäällä viikko sitten keskiviikkona ja kyllähän se homma tuntui jälleen hoituvan. Tuomarin keskeytyksellä tulokseksi tuli B 44 ja seuraavana koetamme sitten josko se A-tuloskin sieltä irtoaisi ja voitaisiin anoa jälleen yksi KVA-L arvo Mikromania kasvatille 🙂

Saimme myös Rooverin selkäkuvaustulokset tietoomme. Kalkkeumia selästä löytyi 6 kpl ja lisäksi sieltä löytyi LTV1 (jakautunut ristiluun keskiharjanne), joka ei kuitenkaan tiettävästi aiheuta pojalle mitään ongelmia. Tarkempia tietoja tästä löytyy mm. Kennelliiton sivustolta http://www.kennelliitto.fi/sites/default/files/media/ltv_arvostelun_perusteet.pdf

Millin kanssa kävimme helatorstain kunniaksi kokeilemassa mejää ihan kokeessa asti. No neidillä oli kivaa, kun metsässä oli paljon hajuja ja riistaakin tuntui olevan. Eihän siitä itse varsinaisesta jälkityöstä juuri mitään sitten tullut ja keskeytykseksi se sitten kolmanne osuudella jo meni. Mutta treenaillaan nyt lisää jossain vaiheessa, jos se jälkiuskollisuuskin sieltä löytyisi 🙂 Millin arvostelu löytyy Millin omalta sivustolta.

 

Hyviä ja huonoja uutisia

Kulunut viikko on tuottanut otsikon mukaisia uutisia. Aloitetaan kuitenkin niistä hyvistä. Milli ja Rooveri kävivät kahteen otteeesen luolakokeissa kuluneella viikolla. Tiistaina Milli ei päässyt alkua pidemmälle, kun ääntä piti antaa jo niin reilusti tyhjän luolan tarkastuksessa. Koe jäi sitten siihen. Rooveri teki hyvää työtä ja jäi vain vähän B-tuloksesta. Aivan erän lopussa Romppu antoi hieman periksi ja tuloksena C 38 p.

Kokeilimme torstaina uudestaan ja Millikin malttoi paremmin mielensä ja pääsi riistakokeeseen asti. Siinä Milli pakersi varovaisesti kokonaiset 20 min ja tulokseksi saatiin C 35. Rooveri oli sitä mieltä, että tiistaina treenattiin tarpeeksi, nyt ei tarvitse käyttää niin paljon aikaa moiseen. Koe oli nopea ja päättyi ylituomarin keskeytykseen, tuloksena B 43. Tästä on Rompun kanssa mukava jatkaa.

Sitten niitä huonompia uutisia. Hippua halvasi torstaina, lievällä tasolla onneksi. Ainakin toistaiseksi. Mutta se on nyt sitten tiukassa levossa muutaman viikon. Toivotaan, että menee tuolla ohi eikä leikkausta tarvita. Syytä halvausoireille ei tiedetä, mutta mahdollisesti muutama viikko sitten tapahtuneella rajulla rymy-remu leikillä Martan kanssa voi olla asian kanssa jotain tekemistä. Silloin Hippu oireili myös, huomattavasti lievemmin tosin ja tuolloin eläinlääkäri diagnosoi oireet virtsakiteistä ja pissatulehduksesta johtuvaksi. Jos olisimme tuolloin laitteneet Hipun lepoon, voi olla, että olisimme tältä säästyneet. Mutta tämä on vaan jossittelua eikä tarkempaa tietoa ole kellään. Pidämme Hipulle peukkuja!

Rooverin kanssa kävimme sitten tänään selkäkuvauksessa ja alustavan arvion mukaan Rooverilla on selässään useampia kalkkeutumia. Katsotaan sitten paljonko niitä lopulta on, kun saamme virallisen lausunnon jokusen viikon päästä.

Menestystä ja ei niin menestystä

Menestystä ja ei niin menestystä

Pääsiäisenä käväisimme lahden tuolla puolen Tukholman kansainvälisessä pääsiäisnäyttelyssä. Mukana oli Milli, Hessu ja Desi. Reissu ei ollut ihan hukkareissu, sillä Milli on siellä ROP eli rotunsa paras saaden CACIBIN! Ilolla ei ollut rajaa, kun tuomarina vielä toimi rodun alkuperämaan tuomari eli saksalainen Walter Jungblut.

Ohessa kuva ROP & VSP parista sekä tuomarista, kuva Eeva Leskinen

Tukholma huhtikuu 2014

Hessusta tuomari ei pitänyt ihan niin paljon kuin siskostaan. Hessukin sai hyvän arvostelun ja ERIn, mutta SA jäi tällä kertaa haaveeksi. Eli Hessun kanssa pukkaa vielä uutta reissua johonkin 🙂

Tänään kävimme sitten lähempänä eli Lahden KV näyttelyssä eikä voi  ainakaan sanoa, että kulkisimme voitosta voittoon 🙂 Milli ei halunnut liikkua tänään, vaan löntysteli tavoistaan poiketen. Liikkeiden vuoksi emme saaneet SA.ta tänään. Jospa seuraavalla kerralla liikkuminen olisi taas normaalitasoa eikä SA ainakaan siitä syystä jäisi uupumaan 🙂

Kevätmielellä ja säpinääkin on ollut

Kevätmielellä ja säpinääkin on ollut

Kevät on ponkaissut vauhdilla eteenpäin ja on meillä jotain tapahtumiakin mahtunut tähän reiluun kuukauteen.

Martasta ei saatu oikein minkäänlaisia kuvia meidän viime kyläreissulla. Sen verran liikkuvainen se pikku neiti on 🙂 Kuvat ovat tätä tasoa, Martta on yksi noista kolmesta.

SAMSUNG SAMSUNG

Milli operoitiin tuossa maaliskuun alkupuolella. Siltä poistettiin 3 nisäkasvainta ja patologin lausunnossa todettiin kaksi hyvin rajoittunutta hyvänlaatuista rauhaskasvainta (maitorauhasen adenooma), joiden ei pitäisi uusia. Kolmas oli hyvänlaatuinen maitorauhasen sekakasvain, jonka ei pitäisi myöskään uusia. Selvisimmin tästä siis onneksi vain pienellä säikähdyksellä.

Maaliskuun lopussa Hippu (Onnenhippu) ja Hessu (Pilli Piipari) kävivät luonnetestissä. Hyvin meni molemmilla. Hipun tulos oli + 184 p. Hippu sai yhden miinuspisteen, kun neiti ei halunnut puolustaa itseään eikä Ullaakaan, kun ei ne tilanteet olleet Hipusta yhtään pelottavia eikä siis sen arvoisia 🙂 Hessun tulos vuorostaan oli + 174 p. Saman verran kuin mitä Millillä omassa testissään. Samasta puusta veistetyt sisarukset 🙂

Kevätauringosta ollaan nautittu

kevat2014

Ja viime viikonloppuna Hipun pennuista kaksi, Martta (Topaasi) ja Hilma (Talasso) kävivät katsomassa miltä ne näyttelyt tuntuu ja näyttää. Hilma oli sisaruksista parempi ja onkin jo huomattavasti valmiimpi kehityksensä suhteen kuin Martta sisko. Hilma oli siis 1 sai kunniapalkinnon ja oli myös Rotunsa paras pentu. Hilmasta en ole saanut vielä kunnon kuvaa, mutta tulossa tiettävästi on… Martta malttoi olla hetken paikallaan ja saimme oheisen otoksen neidistä.

Martta seisoo

Ja vielä Rooveri kuulumisia 🙂 Kävimme pitkästä aikaa Rompun kanssa kettua katsomassa ja poika tuntui olevan sen verran tietoinen siitä, mitä siellä putkessa tehdään, että menemme varmaan johonkin kokeeseen tässä kevään aikana. Romppukin malttoi pysähtyä hetkeksi ja sain napattua kännykkäkameralla pojastakin kuvan.

SAMSUNG

 

Martta kyläilee

Martta kyläilee

Taas meillä on vieraita! Martta tuli meille kylään keskiviikkona ja sopeutuminen porukkaan on mennyt kohtuullisesti 🙂 Nuori neiti aiheutti hieman hämmennystä ja tuo kyllä säpinää porukkaan, mutta jopa Muusa mummo on hyväksynyt pikku neidin porukkaan. Mikä on hieno asia. Itsekseen jääminen ilman ihmistä on tuottanut Martalle ainakin näin alkuun pientä murhetta, mutta jospa tyttö kotiutuisi niin, ettei tarvitsisi huolestua, kun ihminen menee esim. vessaan tai lähtee käymään ulkona 🙂

Kuvia koetaan saada neidistä otetuksi tämän reissun aikana, muunlaisiakin kuin näitä nukkumakuvia….

SAMSUNG

Vieraita ja pyörähdys itänaapurissa

Vieraita ja pyörähdys itänaapurissa

Hessu oli meillä taas kylässä viikon verran ja toi eloa huusholliin. Milli joutui olemaan sen aikaa karenssissa äitini luona juoksuistaan johtuen, mutta ilmeisesti Millin jättämät aromituoksut saivat Hessun pään vähän pyörälle ja aiheutti pojassa pientä levottomuutta 🙂

Käväisimme Hessun kanssa yhtenä päivänä jänisjahdissakin, mutta pojan ääni ei oikein ollut vireessä emmekä siis päässeet kuulemaan pojan ajoa. Vaikka sillä kyllä tutkan ja jälkien perusteella oli jänöjussi ajossa. Passiin asti jänö ei kuitenkaan osunut. Mutta saimme kaikki reipasta ulkoilua mukavan leppoisessa talvisäässä ja poika oli edes yhtenä iltana rauhallinen miekkonen 🙂

Viime perjantaina pakattiin sitten laukut ja lähdimme näyttelyreissuun Viron puolelle. Mukaan haettiin myös Milli ja Helsingistä matkalle mukaan tuli myös Eeva. Ihan täyspottia emme reissusta saaneet. Molemmat jäivät toiseksi eli Milli oli paras narttu 2 ja Hessu paras uros 2. Molemmat saivat kuitenkin sertin, koska voittajat eivät niitä enää tarvinneet ja sertien myötä molemmista tuli samalla Eestin muotovalioita. Molemmat saivat myös vara-cacibin. Millin arvostelun voitte lukea Millin omalta näyttelyt – sivulta.

Kiitos Eevalle mukavasta matkasta ja matkaseurasta! Sen metsästyksen kohteena olleen valkoisen ruusukkeen eli CACIBin metsästys siis jatkuu ja seuraavaa kohdetta sen jahtaamiseen jo mietitään 🙂

Tuoreet Eestin muotovaliot - Milli ja Hessu

Tuoreet Eestin muotovaliot – Milli ja Hessu

Vuoden vaihduttua

Vuoden vaihduttua

Tuli myös talvi ja pakkaset. Se taas vaikuttaa ulkoilun määrää, kun ulkona paleltuu tyttöjen tassut eikä emäntäkään kestä kylmää juurikaan paremmin. Mutta kevättä kohden mennään koko ajan 🙂

Joulukuussa Hessu käväisi taas kylässä ja kävimme kokeilemassa toisen kerran ajokoettakin. Tuuri ei ollut sen parempi kuin ensimmäisellä kerrallakaan. Hessu haki täydet erät, mutta riistaa ei löytynyt. Sitä ajokoetulosta joudutaan siis edelleen odottelemaan ainakin ensi ajokoekaudelle saakka.

Loppiaisviikonloppuna Hessulla tosin sitten oli enemmän metsästysonnea, kun Hessu pääsi haeskelemaan peuroja satakunnan metsiin. Peurat ei tosin alkuun kiinnostaneet, kun huomion vei supikoira. Parin tunnin jälkeen saaliiksi olikin sitten saatu supi. Ja Garminin tutkakin oli yhä toimintakuntoinen peurajahtia varten 🙂

Kuva: Hannu Leskinen

Hessu ja supi

Milli lähti sitten taas vastavierailulle savoon loppiaisena. Ja pääsi veljensä kanssa jahtaamaan savon jänöjä sekä muita ajettavia. Yhtenä päivänä sisarukset olivat lähteneet pitkälle ajoon ja ajoeläimenä oli mitä ilmeisemmin ollut ilves. Onneksi Hannu oli saanut molemmat metsästä pois ennen kuin parivaljakko törmäsi ajettavaan. Mikäli se nyt olisi sitten pysähtynyt jossain vaiheessa katsomaan mitkä häntä ajavat 🙂

Yhtenä päivänä ajoeläimenä oli se odotettu jänis ja puolen tunnin ajon jälkeen jänis oli tullut passiin, mihin se sitten jäi. Ja Millikin sai viimein nähdä mikä se siellä edessä juoksee ja miksi sitä hommaa kannattaa tehdä 🙂 Hessu veli oli tässä vielä tukena ja turvana koko session ajan, mutta jospa Milli selviäisi tuollaisesta vielä joku päivä ihan itsekseenkin. Intoa kuitenkin tuntuu olevan, kun vaan vielä saadaan se taito ja sitkeys paketttiin mukaan.

Kuvat: Hannu Leskinen

Milli ja Hessu pupuMilli ja pupu

 

 

 

 

 

 

 

Savon reissun aikana Milli ja Hessu pyörähtivät Kajaanin KV näyttelyssä. Molemmat saivat ERIn ja voittivat luokkansa, mutta kumpikaan ei saanut SA:ta eivätkä siten päässeet jatkokilpailuihin.

Kiitos Hannulle ja perheelle taas tästä Millin aktiivilomasta!

 

 

Vieraat tulivat, olivat ja lähtivät

Vieraat tulivat, olivat ja lähtivät

Hessun oli meillä kylässä sellaisen pari viikkoa ja ehdimme vähän harrastamaankin pojan täällä ollessa. Yhtenä päivänä kävimme katsomassa, josko olisi löynyt jänistä ajettavaksi ja pataan laitettavaksi. Ei löytynyt, mutta poika sai juosta Milli siskonsa kanssa ihan kiitettävästi.

Hessu starttasi myös elämänsä ensimmäisessä ajokokeessa ensimmäisenä Mikromanian kasvattina koskaan. Harmiksemme meille sitten sattui se ehkä päivistä huonoin mahdollinen, Eino – myrksy päivä. Ja olihan siinä erilainen tunnelma olla metsässä, kun puut huojuivat hurjasti ja tuuli soitti omia melodioitaan kovalla voluumilla. Hessu teki sen minkä pystyi haastavassa kelissä, maan ollessa musta ja jänöjen kuulemma jo valkoisia. Etsi hyvin kuitenkaan löytämättä ajettavaa. Eli tulosta eikä ajoa tällä kertaa saatu, mutta emme anna tämän lannistaa vaan yritämme joku kerta uudestaan.

Kävimme katsomassa myös kettua putkitreeneissä ja tuntuihan tuokin homma Hessulta sujuvan ihan mukavasti. Katsotaan jos keväällä vaikka kokeilisi taas niitäkin kokeita pidemmän tauon jälkeen.

Hessu pärjäsi tyttöjen kanssa oikein hyvin.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja osasi muutoinkin olla kuin kotonaan 🙂

 

Hessun lähdettyä kotiinsa meille saapui toinen vieras, Martta tyttönen. Martta toi aikamoista vipinää ja säpinää taloon viikon ajaksi. Milli otti tulokkaan nopeasti vastaan ja tuntui nauttivan leikkiseurasta. Muusan vastaanotto ei ollut ihan niin lämminhenkinen, mutta parissa päivässä sekin hyväksyi vieraan ja tuntui ottavan sen ihan täysin porukkaan mukaan. Mikä olikin hyvä, sillä Martta tuntui tarvitsevan vanhemman koiran kuria ja opastavaa asennetta aika ajoin. Sen verran tuittupäinen neiti tuntui ja tuntuu olevan. Mutta toivotaan, että järki tavoittaa pään joskus eikä turhaa uhoamista isommilleen ja vanhemmilleen tulisi tehtyä kovin usein.

Martta vaikutti mukavalta pennulta ja luonteeltaan hyvin reippaalta. Yhtenä päivänä se oli mukana metsällä ja tutki kiinnostuneena ja innostuneena metsän hajuja. Pienet kivikot ja risukot eivät nuorta neitoa tuntuneet haittaavan yhtään mikä on hyvä merkki.

Martta sopeutui hyvin ja unet otettiin pääsääntöisesti Millin
sekä Muusan vieressä.

Ja hyvin siinä nukuttikin.

Milli SE MVA ja muita kuulumisia

Milli SE MVA ja muita kuulumisia

Saimme iloista postia Ruotsista, Svenska kennelklubben oli vahvistanut Millin Ruotsin muotovalion arvon. Eli meidän pikku neiti on nyt FI & SE MVA.

Hipun pennut ovat nyt olleet omissa kodeissaan sellaisen pari viikkoa ja kaikista on kuultu mukavia uutisia. Jokainen pentu on kotitutunut hyvin ja perheet, joissa oli muita koiria, ovat koirat ottaneet uudet tulokkaat hyvin vastaan. Toiset hieman nopeammin kuin toiset 🙂 Pikku Tirlittanilla on ollut hieman vastoinkäymisiä muutoin hyvän alun jälkeen, kun pieni sairastui keuhkoputken tulehdukseen. Mutta pieni on onneksi toipumaan päin ja leikitkin taas maistuvat.

Martta pienokaisemme on hyvin aktiivinen ja toimelias pieni neiti. Hoksottimetkin tuntuvat olevan neidillä kunnossa, sen verran kekseliäs neiti kuulemma eri asioiden suhteen kuuluu olevan.

Martta keksii tekemistä :) Kuva: Ulla Laukkanen

Martta keksii tekemistä 🙂
Kuva: Ulla Laukkanen

Meillä on myös vieraita täällä kotona. Muusan poika Hessu (Pilli Piipari) tuli meille hoitoon vähäksi aikaa. Muusa ja Milli ottivat pojan/veljen ilolla vastaan ja Hessukin tuntuu viihtyvän tyttöjen kanssa. Hessu on todella  mukava ja rauhallinen poika ja on omaksunut meidän perheen tavat nopeasti.

Muusa ja Hessu

Hessu ja Muusa

Saimme tänään kuulla lisäksi suru-uutisia. Muusan sisko Tellu (Mysteeri) oli nukkunut tänään pois. Tellulla todettiin viime keväänä nisäkasvaimia ja niiden todettiin tuolloin jo lähettäneen etäpesäkkeitä keuhkoihin. Nyt tilanne oli mennyt sitten sellaiseksi, että Tellun oli lähdettävä viimeiselle matkalleen.  Jaksamista Tellun perheelle surun ja ikävän keskelle. Muistamme Tellua lämmöllä.

Saammeko esitellä – Martta

Niin se aika vain vierähti ja kaikki pennut lähtivät viime viikonloppuna omiin koteihinsa. Kaikilla on mennyt hyvin ja kotiutuminen on sujunut mallikkaasti. Mikä mukavinta, saamme varmasti kuulla kaikista jatkossakin ja näemme varmasti myös 🙂 Onnea uusiin koteihin ja elämään Eppu (Titaani), Mauno (Talismaani), Hilma (Talasso), Hertta (Tuhattaituri) ja Tirlittan (jolla kutsumanimi on vielä pikkaisen mietinnässä)!

Saammeko esitelllä Martta - Mikromanian Topaasi

Saammeko esitellä – Martta

Kotiin, Ullan ja Hipun luo jäi musta narttupentu – Mikromanian  Topaasi alias Martta. Martta on Ullalla sijoituksessa, joten tulee vierailemaan myös meillä ja kuulemme pienestä neidistä usein. Martalla on ollut vauhti päällä ja Hipulla on sen kanssa kestämistä. Ja ehkä Ullallakin 🙂

Pentuja, näyttelyä ja luonnetestiä…

Viikot vierähtää vauhdilla ja pentujen lähtö omiin koteihinsa lähestyy. Viikon päästä 4 niistä on jo kukin omassa kodissaan ja Ullan kotiinkin alkaa palautua rauha 🙂 Ulla on ulkoiluttanut pentuja jo hieman yksi kerrallaan ja jokainen on tuntunut sopeutuvan hihnaan ja ulkona kävelyyn oikein mallikkaasti. Pari niistä on tosin “jutellut” koko kävelymatkan (Titaani ja Talasso). Mikä lie mietityttänyt siinä kävellessä, kun on pitänyt samalla tarinoida. Kuitenkin muutoin on menty ihan reippaasti 🙂 Ullan blogissa on paljon uusia kuvia pennuista sekä pari riemukasta videon pätkää.

Eilen kävimme Muusan ja Millin kanssa näyttäytymässä mäyräkoirien pääerikoisnäyttelyssä Hyvinkäällä. Näyttelyssä oli ennätysmäärä mäyräkoiria, kaikkiaan 407 koiraa. Lyhytkarvaisiakin oli kaikkiaan 66 kpl. Milli sai tulokseksi KÄY ERI 1 SA. Paras narttu kehässä olimme viiden parhaan joukossa vielä aivan loppumetreillä, mutta emme sitten sijoittuneet. Mutta tulokseen sai muutoin olla kyllä tyytyväinen 🙂 Muusa oli veteraaniluokassa VET ERI 3, ei SA:ta tällä kertaa. Mutta ihan mukava sijoitus sekin, veteraaninarttuja oli kuitenkin kaikkiaan 6 kpl. Myös Millin ja Jasun poika Reino aloitteli näyttelyuraansa pikku pentujen (5-7 kk) luokassa. Ensiesiintyminen meni ihan mallikkaasti ja Reino oli ihanan reipas ja iloinen poika koko näyttelypäivän 🙂

Tänään sitten kävimme Millin kanssa luonnetestissä ja Milli sai sieltä tulokseksi + 174 p. kaikkien osasuoritusten ollessa pluspisteiden puolella. Näyttelyarvostelut ja Millin luonnetestituloksen osa-alueet löytyvät tyttöjen omilta sivuilta.