Viikot vierähtää vauhdilla ja pentujen lähtö omiin koteihinsa lähestyy. Viikon päästä 4 niistä on jo kukin omassa kodissaan ja Ullan kotiinkin alkaa palautua rauha 🙂 Ulla on ulkoiluttanut pentuja jo hieman yksi kerrallaan ja jokainen on tuntunut sopeutuvan hihnaan ja ulkona kävelyyn oikein mallikkaasti. Pari niistä on tosin ”jutellut” koko kävelymatkan (Titaani ja Talasso). Mikä lie mietityttänyt siinä kävellessä, kun on pitänyt samalla tarinoida. Kuitenkin muutoin on menty ihan reippaasti 🙂 Ullan blogissa on paljon uusia kuvia pennuista sekä pari riemukasta videon pätkää.

Eilen kävimme Muusan ja Millin kanssa näyttäytymässä mäyräkoirien pääerikoisnäyttelyssä Hyvinkäällä. Näyttelyssä oli ennätysmäärä mäyräkoiria, kaikkiaan 407 koiraa. Lyhytkarvaisiakin oli kaikkiaan 66 kpl. Milli sai tulokseksi KÄY ERI 1 SA. Paras narttu kehässä olimme viiden parhaan joukossa vielä aivan loppumetreillä, mutta emme sitten sijoittuneet. Mutta tulokseen sai muutoin olla kyllä tyytyväinen 🙂 Muusa oli veteraaniluokassa VET ERI 3, ei SA:ta tällä kertaa. Mutta ihan mukava sijoitus sekin, veteraaninarttuja oli kuitenkin kaikkiaan 6 kpl. Myös Millin ja Jasun poika Reino aloitteli näyttelyuraansa pikku pentujen (5-7 kk) luokassa. Ensiesiintyminen meni ihan mallikkaasti ja Reino oli ihanan reipas ja iloinen poika koko näyttelypäivän 🙂

Tänään sitten kävimme Millin kanssa luonnetestissä ja Milli sai sieltä tulokseksi + 174 p. kaikkien osasuoritusten ollessa pluspisteiden puolella. Näyttelyarvostelut ja Millin luonnetestituloksen osa-alueet löytyvät tyttöjen omilta sivuilta.

Nyt se on totta! Millikin on Suomen muotovalio ja samalla voimme anoa myös Ruotsin muotovalion arvoa. Milli sai viimeisen sertinsä eilen Hämeenlinnan ryhmänäyttelyssä Tuuloksessa Juha Lehtisen tuomaroidessa. Milli oli myös ROP.

Oikein mukavaa, ettei Millillä mennyt tähän valioitumiseen ihan yhtä kauan kuin mitä emällään Muusalla meni 🙂

Muusalla meni myös hienosti samaisessa näyttelyssä. Muusa oli paras narttu 2 ja rotunsa paras veteraani. Ryhmäkehissä emme sitten enää pärjänneet kummankaan kanssa, mutta se ei päivää pahentanut. Tyytyväisiä oltiin ja ollaan 🙂

Kaikki (tai ainakin melkein) puuttuneet tulokset niin näyttelyistä kuin kokeistakin on nyt kirjattu tyttöjen omille sivuille. Myös nämä viimeisimmät.

Pahin luopumisen tuska alkaa pikku hiljaa helpottamaan Bertta mummon poismenon jälkeen. Ikävä on tietenkin edelleen kova, mutta tietoisuus siitä, että Bertan on nyt hyvä ja rauhaisa olla ilman kipuja ja vaivoja, auttaa jaksamaan.

Iloa surun keskelle tuovat myös Hipun pienet pennut, jotka kasvavat vauhdilla ja voivat kaikki hyvin. Silmät ovat alkaneet aukeamaan ja reagointi ulkomaailmaa kohtaan lisääntyy päivä päivältä. Tuoreimpia kuvia pentusista on nähtävillä Ullan blogissa. Tässä pientä maistiaista, kuva Ullan galleriasta 🙂

Kävimme Millin ja Rooverin kanssa tiistaina luolatreeneissä. Ajatuksena jos tässä kokeisiin vielä tänä syksynä menisimme. Millin meinasinkin ilmoittaa syyskuun lopun kokeeseen, mutta sille tuli raju pissatulehdus ja nyt jää sitten tulevan viikonlopun näyttely, kuin loppukuun luolakoekin väliin. Myös jänisjahdit saavat nyt odottaa tytön parantumista.

Rooverin kanssa täytyy käydä vielä kerran tai pari treeneissä, mutta sitten uskoisin pojan olevan koevalmis.

Bertta saatettiin eilen 16.9. viimeiselle matkalleen. Iho-oireet yhdessä liikunnan huononemisen ja muun yleiskunnon heikkenemisen kanssa kävivät mummolle turhan raskaiksi. Laskimme rakkaan ystävämme lepoon ja rauhaan. Ikävä on kova ja suru viipyy luonnamme oman aikansa. Mutta meille jäi niin monia ihania muistoja Bertan kanssa vietetyistä hienoista vuosista, että kun suru helpottaa, on niitä ilo muistella.

Rooveri kävi tänään silmä- ja polvitarkastuksessa. Silmät olivat terveet – ei perinnöllisiä silmäsairauksia. Toisessa silmässä oli ollut muutama ylimääräinen ripsi. Polvet olivat myös terveet eli 0/0. Kovin oli kehuttu lihaksikkaaksi ja hyväkuntoiseksi poikaa. Kiitos Rooverin perheelle 🙂

Kevään ja kesän aikana on tapahtunut niin paljon, ettei kaikkea voi tänne oikein vuodattaa. Ei niitä kukaan jaksa lukea 🙂

Milli sai 2 pentua huhtikuussa, tytön ”Hilla” ja pojan ”Reino”. Kaikki meni hyvin ja pennut muuttivat omiinkoteihinsa kesän alussa. Molemmista on kasvamassa oikein mukavia mäyräkoiria ja kuulemme heistä molemmista varmasti vielä. Pennuista johtuen Millin kanssa ei suuremmin keväällä eikä kesällä harrasteltu, mutta tässä kävimme kuitenkin heinäkuussa ryhmänäyttelyssä Oulussa. Tuloksena paras narttu 4 sijoitus, joten neiti palautui pennuistaan aika nopeasti timmiin kuntoon.

Tervakoski KV 24.8.2013
ROP Unita´s The King ja VSP Milli.
Tuomari Karin Bergbom.
Kuva: Jaana Heinonen

Elokuussa kävimme Millin kanssa Tervakosken KV näyttelyssä ja siellä neiti pisti parastaan ja oli Paras Narttu sekä VSP. Niin Milli sai myös toisen serttinsä sekä CACIBIN.

Muusan kanssa kävimme pari jälkikoetta alku keväästä, mutta näytti siltä, ettei tyttöä oikein huvittanut se touhu tänä vuonna. Ensimmäisestä kokeesta tuloksena oli VOI 2 – tulos ja toisesta VOI O, kun ei jäljestys kiinnostanut yhtään. Jätimme sitten ne kokeet tältä kaudelta siihen. Näyttelyissäkin kävimme, tavoitteena se viimeinen muotovalion arvoon vaadittava sertti. Läheltä liippasi jo toukokuun alussa Lahden ryhmänäyttelyssä Muusan ollessa PN 2. ja ROP veteraani. Lopulta Muusa oli tuossa näyttelyssä BIS 2 veteraani, joten ei se ihan huono päivä ollut. Mutta tulihan se viimeinen sertti sitten vihdoin ja viimein! Iitin ryhmänäyttelystä 25.5. Tuomarina Karin Bergbom. Muusa oli lopulta VSP ja ROP veteraani. Nyt Muusa on sitten käyttövaliotitteleidensä lisäksi Suomen ja Ruotsin muotovalio.

Muusan kanssa kävimme myös parissa vesiriistakokeessa tässä loppukesällä. Toisessa kokeessa Muusa teki upean työn ja sai tulokseksi VERI 1 ja 22 pistettä. Linnun kantaminen on alkanut sujua sen verran hyvin, että toisessa kokeessa otin riskin ja laskin tytön vapaana kokeen jäljestysosioon. Riskinotto ei tällä kertaa kannattanut ja lintu jäi metsään. Muusa ei ihan vielä tajunnut mitä siltä odotettiin. Mutta suuntaus on sen verran hyvältä vaikuttava, että jos tyttö vaan pysyy terveenä, niin ensi kesänä se lintu lienee jo tulee sieltä ihan noutamalla käteen asti.

Tulokset ja arvostelut kirjataan koirien omille sivuille tässä lähiaikoina.

Bertta mummollekin kuuluu vielä ihan kohtuullisen hyvää. Hieman on tahti hidastunut sitten kevät talven ja välillä on käynyt mielessä, että onko mummon aika jo tullut. Ihon kanssa on ollut paljon ongelmia ja siihen on koetettu lääkkeeksi useita eri hoitomuotoja. Viimeisimpänä kokeillaan nyt homeopatiaa ja jos se ei auta, niin sitten tehtävissä tuskin on enää paljoa. Liikkuminen on myös mennyt hieman huojuvammaksi ja siihen olemme hakeneet apua osteopaatilta. Se tuntuukin auttaneen, joten jos saamme ihon kuntoon niin jatkamme myös noita osteopaatti käyntejä.

Uudet kotisivut on viimein avattu ja pitkä päivittämättömyys kausi on toivottavasti nyt ohi. Sivut ovat vielä hieman keskeneräiset, mutta näitä täydennellään nyt pikku hiljaa lopulliseen muotoonsa.